Animaatio-elokuvia

Animaatioita on käytetty perinteisesti lasten piirrossarjoissa ja joissakin tapauksissa myös erilaisissa aikuisille suunnatuissa dokumenteissa ja tietoiskuissa, jotka on ollut havainnollisempaa esittää animaation keinoin. Mutta animaatiotekniikalla on toteutettu myös pitkiä elokuvia, sekä lapsille että aikuisille.

Yksi sekä aikuisille että lapsille sopiva animaatio-elokuvien sarja on Wallace ja Gromit. Se on Nick Parkin luoma perinteinen vaha-animaatiokaksikko, joka seikkailee useassa eri elokuvassa. Wallace on professori-tyyppi, jonkinlainen keksijä ja Gromit puolestaan hänen koiransa. Koira ei osaa puhua, mutta on selvästi älykkäämpi kuin isäntänsä. Elokuvat on toteutettu perinteisellä vaha-animaatiotekniikalla.

Tämä parivaljakko seikkailee neljässä lyhemmässä elokuvassa: Suurenmoinen huviretki (1989), Väärät housut (1993), Läheltä piti (1995) ja Paakarin painajainen (2008) Lisäksi vuodelta 2005 on kokoillan elokuva Wallace & Gromit: Kanin kirous, joka ensimmäisenä vaha-animaatioelokuvana voitti parhaan pitkän animaatioelokuvan Oscarin. Myös Väärät housut ja Läheltä piti on palkittu Oscareilla.

Toinen aikuisille suunnattu arvostettu animaatioelokuva on Sylvain Chomet’n ohjaama Bellevillen kolmoset (2003), joka oli hyvin lähellä saada Oscarin vuonna 2003. Se kuitenkin sai muita palkintoja ja näkyvyyttä. Elokuvan päähahmoja ovat kolme entistä kabaree-tanssijatarta ja mummo. Elokuva on perinteinen piirretty animaatio. Mainita pitää myös ranskalainen animaatioelokuva Persepolis vuodelta 2007. Sen pohjana on Iranissa syntyneen Marjane Satrapin omaelämäkerta.

Elokuva on pääosin mustavalkoinen ja se on toteutettu perinteisenä yksinkertaisena piirrosanimaationa. Japanissa on pitkät perinteet niin piirretylle Manga-sarjakuvalle kuin aikuisten animaatioillekin. Itse asiassa Japanin katsotuin elokuva on animaatio: Ponyo rantakalliolla on Hayao Miyazakin tekemä. Japanilainen aikuisten animaatio voi olla hauskaa ja jännittävää mutta myös syvällistä.

Hollywood on aloittanut todellisen lasten 3D-tietokoneanimaatioiden buumin. John Lasseterin elokuva Toy Story – leluelämää (1995) oli näistä ensimmäinen, ja se palkittiin erikois-Oscarilla. Elokuva kertoo leluista, jotka heräävät henkiin kun ihmisiä ei ole paikalla.Toy Storylle on tehty myöhemmin kaksi jatko-osaa.

Suomalaisista animaatioelokuvista voi mainita lapsille suunnatun animaatioelokuvan Turilas ja Jäärä (2001), joka on Ismo Virtasen ja Mariko Härkösen ohjaus ja kyseessä on perinteinen nukkeanimaatio. Turilas ja Jäärä ovat hyönteismaailman ystävykset, ja elokuvassa he keksivät uusia käyttötarkoituksia ihmisten hylkäämille esineille. Kaksikosta Jäärä on hieman nokkelampi ja kekseliäämpi.

Turilas taas on yleensä vain hyvällä tuulella varsinkin jos se saa herkkuja. Yksi katsotuimmista suomalaisista elokuvista on puolestaan tietokoneanimaatio Niko, lentäjän poika. Se on valmistunut usean eurooppalaisen maan (Suomi, Tanska, Irlanti ja Saksa) yhteistyönä vuonna 2008. Elokuvalla on ollut 23 maassa yhteensä kolme miljoonaa katsojaa, ja se on näin ollen kaikkien aikojen suosituin suomalainen elokuva katsojamäärien mukaan laskettuna.

Go to Top